Ei jaksa juosta

Vähän meikäläistä harmittelee tällainen kun oikeanpuolimmainen polvi oireilee heti kun lähtee vähän pidemmälle lenkille tai vähän rajumpaa nopeutta. En tiedä mikä sitä vaivaa, mutta jotain pitäisi aerobiseksi liikunnaksi keksiä tilalle. En tykkää uimahalleista, joten se on poissa laskuista. Ehkä alan polkea kuntopyörää, sitä en yleensä ole tehnyt, mitä nyt silloin tällöin salilla.

Mutta ehkä sitä voisi ruveta polkemaan ”pitkiä lenkkejä” salilla. Onhan se hauska ja vähän naurettavakin asia, että poljetaan mukamas monia kilometrejä, vaikka istutaan kuitenkin paikoillaan! Onhan se kivempaa kun voi katsella maisemia ja oikeasti viilettää tuulispäänä luonnossa, mutta kun eihän tähän aikaan vuodesta ole kovinkaan mukavaa pyöräillä kun on kylmä ja erityisesti liukas.

Ei nimittäin ole yhtään hauskaa, kun pyöräilet kunnon vauhdissa ja liukastut, koska ilmalento voi olla aika kivulias. Muistakaa tämä, te talvipyöräilijät. Mutta juu, ehkä minä testaan sitä salipyöräilyä, sehän on varman polvelle parempi kuin lenkkeily. Jos se ei ole hauskaa, niin ehkä koitan sitten uimahallia, ehkä vesijuoksua. Sitä lajia en olekaan koittanut koskaan.

 

Erikoista ruokaa

Minä kuulin tuommoisesta kööpenhaminalaisesta ravintolasta, joka on kuulemma huisin kuuluisa. Sen nimi on Noma ja he tarjoavat siellä aivan omituisia ruokia, niin kuin jäkälää ja mitä kaikkea outoa. Ne ovat nuo tanskalaiset kuulemma maailman onnellisimpia ihmisiä, niin kaipa siellä Köpiksessä on sitten ollut hyvät edellytykset perustaa noin iloinen ja kokeilumielinen ravintola.

Se on sitten voittanut kaikenlaisia palkintoja ja sitä pidetään parhaimpana ravintolana maailmassa joidenkin mielestä. Sen perustaja on tuollainen jugoslavialais-tanskalainen kokki, joka on suurimman osan kai itse keksinyt näistä hulluista ruoista. Mutta jos nyt ihan tosissaan sanotaan, niin kyllä tuollainen ylenpalttinen kokeellisuus mitä tulee ruoanlaittoon, on minulle vähän liiallista.

Ei minun tekisi mieli maistaa jäkälää. Syön mieluummin vaikka hyvää kanaruokaa tai hyvää kasviskeittoa. Ruisleipä on parempaa kuin jäkälä. Mutta olisihan se kokemus nähdä tuollainen erikoinen ravintola. Ehkä joskus tulee käytyä Tanskassa, onhan se vähän hassua kun suhteellisen lähellä kuitenkin sijaitsee, mutta ei ole vain tullut käytyä!

 

Marikan kaffekestit

No niin, kahvittelut on nyt sitten testailtu, eli kyseessähän oli tämä vietnamilainen kahvilaatu jonka nimeä nyt vieläkään en saanut päähäni vaikka piti se tätä blogia varten tarkastaa. Se on niin vaikeaa tuo vietnamin kieli! No juu, siis kahvi siis suodatellaan tuollaisen oman suodatinjärjestelmänsä kautta, joka on nimeltään phi, jos oikein muistan.

Ja sitten toinen jännä juttu on se, että tähän tulee tätä makeutettua kondensoitua maitoa, joka on siis makeaa kuin mikä. Itse asiassa pelkältään syötynä herkkuna tämähän on täysin kinuskikastikkeen makuista, sellaista suolaisen makeaa! Sitä siis kupin pohjalle jonkin verran, sitten kahvia suodattimeen ja kansi päälle. Ekaksi vähän kuumaa vettä, odotellaan hetki suodattumista ja sitten loput vedet mukaa. Sitten odotellaan pidempi aika, joitain minuutteja, ja katsellaan kuinka kahvi suodattuu kuppiin.

Kannattaa käyttää läpinäkyvää lasia tai kuppia niin näkee kuinka kahvi tippuu. Sitten vain sekoitetaan, ja kahvi on valmis. Itse olen nyt kerran kokeillut tätä ja siitä tuli ehkä liian kondensoidun maidon takia liian makeaa. Sellaista valmispussista tehdyn cappuccinon makuista tuli. Mutta huomenaamulla teen uuden satsin vähemmällä sokerilla, joten katsotaan miten silloin käy.

 

Juomaostoksia

Minä kun olen kahvin ystävä, niin tulin ostaneeksi tuollaisesta etnisestä ruokakaupasta sitten tuota kuuluisaa vietnamilaista kahvia. En nyt muista sitä nimeä kun se on niin outoa tuo vietnamin kieli. Kuunneltunakin se kuulostaa kuin ankat puhuisivat keskenään, anteeksi jos pahoitinkin jonkun mielen, mutta siltä se omaan korvaani kuulostaa.

Tietysti suomikin varmasti monelle kuulostaa aivan oudolta, sellaista se on kun ei ymmärrä jotain kieltä, niin kuulee vain sen outouden. Mutta siis asiaan: ostin kuuluisaa makeaa vietnamilaista kahvia, jonka merkkiä en nyt muista. Tärkeintä kuitenkin oli, että kyseesä oli paketti, jossa oli myös tuollainen vietnamilainen suodatin mukana.

Se on siis kokoelma tuollaisia osaisia, eräänlainen kuppi tai väkkärä joka laitetaan varsinaisen juomakupin yläpuolelle, johon kahvi sitten suodattuu muutamassa minuutissa. Näin luulen siis tapahtuvan, koska vielä en ole tuoretta ostostai testannut. Kuinkahan käy Marikan kahvinkeitot? Se selviää ensi viikolla, tai kenties jo tällä viikolla, mutta seuraavassa blogipostauksessa kuitenkin, eli siihen asti, olkaa ihmisiksi ja muistakaa varoa liukkaita kelejä – moikka.

 

Onko tankotanssi urheilua?

Hyvä ystäväni Minna aloitti uuden urheilulajin, tai niin hän sanoi, kuulemma oikein hyvän treenilajin, joka treenaa kroppaa tasaisesti ja hienosti. Minulta meinasivat proteiinipirtelöt siinä purskahtaa rinnuksille kun Minna sittern sanoi, mistä lajista oli kyse. Tankotanssista!

Kyllä vain, hän oli siirtynyt strippareiden ja muiden kevytkenkäisten lajin pariin, tai niin minä ajattelin, ennen kuin kokeilin. Sillä aika kovaa reeniä oli, sanokaa mun sanoneen. Otin siinä Minnaa matkien muutamat kiepit ja kyllä siinä oli lihakset niin lujilla, ettei paremmasta väliä. Ja Minnahan oli jo oppinut monenmoiset piruetit siinä tangolla.

Mutta siltikin jäi mietityttämään, miksi valita tällainen laji, kun voisi saman ajan käyttää esimerkiksi salilla käymiseen? Onko taka-ajatuksena sittenkin, että tangon ympärillä voisi joskus sitten rahan puutteessa vaikka esiintyäkin? No, mikäs siinä sitten, kyllähän viihdealalla aina töitä riittää. Ei se ole keneltäkään, varsinkaan minulta pois, jos ystäväni haluaa vähän lisätienestejä showbisneksestä. Sitä paitsi, niin kuin sanoin, ei kyseessä ole mikään helppo laji, vaan vaatii kovaa kuntoa.

 

Kaikki ei ole hyvää mitä mainostetaan

No meitsi nyt sitten kokeili sitä kookosöljyä ja sehän on sellaista valkoista kiinteä, vähän palasaippuan tapaista tavaraa. Sitä voi sitten jollain haarukalla kairata ja siitä laittaa vaikka pannulle, niin kuumassa lämpötilassa se sitten sulaa nesteeksi. Mutta ei se maistu millekään! Purkissa luki, vai missä nyt ikinä lukikaan, että myös puuroon voi koittaa.

No, minä tyttöpä se ajattelin, että laitanpa joka-aamuiseen ruispuurooni nokareen kookosöljyä sitten. Ei kai siinä mitään, ihan hyvää puuroa tuli, mutta eipä siinä se kookos ainakaan maistunut. En oikein tiedä mitä tuosta nyt sitten sanoisi, onko siitä mitään hyötyä kenellekään tuosta kookosöljystä. Sitä ne silti tuolla mainostavat, että ostakaa, hieno tuote ja sitä rataa. Kyllä se on kuulkaa niin hyvät herrat ja naiset, että kaikki sellainen mitä mainostetaan, ei ole automaattisesti hyvää.

Eli jatkakoon itämaiset ihmiset kookosöljyjensä syömistä, minä siirryn – heti kun purnukka on tyhjä – takaisin suomalaiseen kirnuvoihin, jossa on mieluusti vielä ekstrasuolat mukana. Voi on se mikä miehen pitää tiellä – ja naisen myös.

 

Kookosöljyä pöytään

Juu, meikä osti sieltä etnokaupasta tällasen purnukan tällaista kookosöljyä tai kookosrasvaa, mitä tämä nyt on, coconut oil lukee purkin kyljessä.  Ostin tämän vähän niin kuin kokeilumielessä, eli en oikein tiedä miltä maistuu ja mihin sitä kaikkeen oikein käyttäisikään. Ainakin sillä voi paistaa ruokia pannulla normaalisti, ei kuulemma syty tai räisky niin kuin jotkut muut, esimerkiksi tuo neitsyt oliiviöljyhän on semmoista.

Mutta siis pääpointti oli tietysti, että tämähän se voisi olla terveellinen rasva, kun kerran kookosta on. Mutta sitten kun netistä katselin, niin kai siinä sittenkin on noita joitain saturoimattomia tai saturoituja rasvoja, mitä ne nyt sitten ovatkaan, eli suositus on sitten korkeintaan kolme- neljä ruokalusikallista päivässä. Eli ehkä käytän sitä paistamisessa ja se siitä. Jos löytyy muita käyttötapoja niin hyvä.

Ja jotkuthan laittaa ihovoiteeksikin! Mutta en minä tarvitse mitään sellaisia voiteita nyt, enkä minä oikein tykkää ideasta että laittaisin samaa tököttiä naamalleni, jota laitan wokkipannuun kun kokkailen. Eli pelkästään syötäväksi menee, sikäli kun edes maistuu. Täytyykin tässä avata purkki ja maistaa.

 

Etnisessä kaupassa

Ostin tuollaisesta etnisestä kaupasta nyt muutamia juttuja, siellä oli kaikenmoista maustetta ja lihaa ja kasvia, ihan hienoa että on tällaisia kauppoja, niin voi välillä kokeilla vähän reippaammin jotain eksoottista kamaa. Se on ihan hieno paikka tuo tuollainen. Niitä on muutamia aina näissä isommissa kaupungiessa täällä Suomessakin. Ulkomaillahan näitä paikkoja on aina paljon enempi. Kai se menee ihan ulkomaalaisten määrän mukaan.

Mukaan tarttui mm. purkki kookosrasvaa, maustesekoitusta kebab-tyylisiin jauheliharuokiin, pussi kuivattuja samosa-snacksejä, jotka olivat aika pahoja. Ja mitäs vielä, niin tuo tuollainen intialainen maustesekoitus teehen. Tai maitoon myös, pakkauksessa lukee että for tea and milk. Kai ne intialaiset sitten juovat lämmintä maitoa myös, missä on tuollainen maustesekoitus.

Siinähän on sitten ainakin näitä kanelia, kardemummaa ja sellaista, mutta huomsin myös että mustapippuria. Aika jännä, että teehen tulee mustapippuria, mutta mikäs siinä, kyllähän intialainen enempi mausteista ja niiden käytöstä tietää kuin tämmöinen perunaan tottunut suomalainen, jolle ei edes chiliä voi ruokaan laittaa.

 

Kauheita tragedioita

Tuntuu että Suomessa ihan yhtä mittaa tulee tällaisia kamalia tragedioita esiin. Puhun nyt tuosa parin viikon takaisesta Rautavaaran auto-onnettomuudesta esimerkiksi. Sitä voidaan sitten vain spekuloida, että mikä lopulta ajaa perheenäidin ajamaan täysillä bussia päin. Tuntuu kauhealta ajatella, että joku voi omien ongelmiansa takia tappaa läheisensä ja vaarantaa toisten ihmisten turvallisuuden tuolla tavalla. Ei mahdu minun pääkoppaani.

Sitten oli tämä Oulun tapaus, josta ei nyt vähään aikaan taas ole puhuttu. Se kun tämä äiti oli pakastanut niitä sikiöitä tai vastaavaa. Tekee oikein pahaa kirjoittaakin tällaisia juttuja tänne blogiin. Mutta sellainen paikka tämä meidän nykyinen Suomemme on. Ei voi ymmärtää, voi vain yrittää selvitellä taustoja ja muuta.

Ei sillä, ettäkö Suomi olisi ainoa paikka jossa tällaista tapahtuu, ei suinkaan, mutta jotenkin minulla on välillä ollut sellainen usko, että Suomi on turvallinen paikka eikä täällä tapahdu tuollaisia tragedioita kovin usein. Mutta nykyään tuntuu, että yhtä mittaa on otsikoissa joku surullinen ja hämmentävä tapaus.

 

Enää ei tartuta mikkiin

Voi kun olen tänään niin surullinen, tai olen ollut oikeastaan jo viikon. Sillä noin viikko sitten kuulin suru-uutisen, että yle lopettaa mahtavan Tartu mikkiin -ohjelmansa esittämisen! EI voi olla totta, minä mietin. Sillä tähän mennessä olen katsonut kaikki kaudet. Tämä Sami Hintsasen luotsaama viihdepaketti ja musiikkikimarahan korvasi suorastaan ja täytti Tuttu jutun ja Marco Bjurströmin ohjelmien jättämän paikan.

Suomessa on nimittäin aina ja ikuisesti tilaa ohjelmille, jossa Seppo Hovi tai Esa Nieminen soittaa pianoa ja hymyilee soittimensa takaa kuin kaurakeksit konsanaan. Ja Hintsanen, tuo Suomen Marco Bjurström ja Vappu Pimiä yhdessä persoonassa, tuo kaljupäinen Travolta, suomaiden kultakurkku, on ollut ihan mahtava ohjelmanvetäjä.

Minä olen joskus tuon Esa Niemisen nähnytkin oikeassa elämässä, en nyt enää muista olisiko ollut Turussa vai missä. Se oli pitkä ukko, sellainen yli 190. Sellainen muikea hymy päällä se vetää tuolla kaduillakin, sama ilme kuin kaikissa tv-ohjelmissa. Ehkä kirjoitan nyt Ylelle sellaisen toivomuskirjeen, että Tartu mikkiin takaisin ruutuun tai uusinnat vähintään pyörimään.