Nuha

Voi hitsi, nyt tuli nuha. Nenä vuotaa ja päässä kumisee kuin olis ihan tyhjä minun kalloni. Ja jos ei niistä, niin nenä on koko ajan tukossa. Nenän alunen onkin ihan punainen jo, eikä kestä koskea edes enää. Voi voi, ei auta kuin makailla sängyssä ja katsella Youtubesta Putous-videoita. Onneksi sentään on viihdettä saatavilla tähän sairastelun ikävään arkeen.

Lenkillekään ei voi oikein mennä. Kävelyllä sitä ehkä voisi jo huomenna käydä, mutta ei kuitenkaan vielä tänään, on olo sen verra nheikko. Mistähän se minulle tämä flunssa oikein tuli, kun olen kuitenkin niin hyvä kunnoltani, että harvemmin sitä tulee podettua mitään tällaisia pikku vilustumisia sun muita… No, muutama päivä lepoa ja sitten taas normaali arki käyntiin, juoksukengät jalkaan ja salitreeniä täysillä.

Tämä ilta kyllä menee ihan vaakatasossa ja melkeinpä peiton alla. Päivärytmi on nyt sellainen, että päivisin makaan sohvalla olohuoneessa ja sitten illan tullen siirryn tuonne makkarin sänkyyn ja sama makoilu jatkuu, heh heh. Onneksi tässä pystyy kuitenkin bloggailemaan vähän vaikka olo onkin heikko. Sellaista tällä eraa, parantumista odotellessa, morjes.

’Ah! Se alkoi taas!

Olen niin onnellinen, että lempisarjani, mahtava Putous alkoi taas. Eihän siitä ehtinyt kulua kuin muutama kuukausi kun viime kausi päättyi, ja nyt meitä taas hemmotellaan tämän loistavasti käsikirjoitetun ja niin pirteästi näytellyn sarjan uudella kaudella. Monia hienoja hahmoja on taas näkynyt, ja uusi juontaja, Paasosen Hekekin on niin vietävän hassu poika, ettei paremmasta väliä.

Melkein koko näyttelijäkaarti on mennyt ihan uusiksi, vai taitaako olla ihan kokonaan – kyllä vain, aloin juuri miettiä että eihän siellä samoja tyyppejä ole enää lainkaan. Mutta formaatti on sama, eli samaa matskua alusta loppuun, uusilla naamoilla ja uusilla hokemilla vain. Kukas on teidän suosikkinne tässä hahmokisassa? Älkää nyt tosissanne väittäkö, ettette ole katsoneet tätä uutta kautta? Kyseessähän on merkkipaalu suomalaisessa viihteessä, unohtakaa Spedet ja Kummelit ja Vintiöt.

Ja onneksi tuo Ketosen Karikin nyt pääsi sentään arvoiseensa sarjaan, kun ennen se teki jotain Ketonen ja Myllyrinnettä, joka ei ollut yhtään hauska. Omituisia juttuja. Onneksi on nyt Putouksessa kuitenkin, joka on sentään pelkkää viihteen riemujuhlaa.

Musiikkia korville

Tänään ajattelin puhua rentoutumisesta musiikin keinoin. Musiikkihan on siitä hieno harrastus, että sitä on niin moneen lähtöön. Miksi pitäytyä vain yhdessä suosikissa tai genressä, kun voit kuunnella musiikkia mielentilan ja meingin mukaan? Siksi esimerkiksi minulla pumppaa tällä hetkellä salimusiikkina non-stoppina trancen klassikko Daruden Sandstorm.

Mutta kun treeni on päätöksessä ja on aika suunnata kotiin, en voi enää jatkaa samassa rytmissä. Laitan silloin soimaan jotain kevyttä, kuten Jukka Poikaa tai Barry Whiteä. Tai Jason Mrazia, joka on yksi suosikeistani. Jos olen vähän pahalla tuulella, muuten tuon pahan fiiliksen energiaksi kuuntelemalla Children of Bodomin ääriraskasta brutalisointia. Heidän viimeisin levynsäkin on niin kovaa mättöä, että siinä saavat pahat ajatuksetkin kyytiä, kun moshaat sen tahtiin.

Illalla voi sitte kotistereoihin laittaa jotain sellaista keskitason tapettimusiikkia, niin kuin vaikka U2:n myöhäistuotanto tai Juha Tapio. Mutta myös Tommi Läntinen on hyvä. Ette voi ainakaan väittää, ettenkö olisi kaikkiruokainen, eikö vain? Se on hyvä niin, vähän kuin ruokavalionkin on terrveyden kannalta syytä olla laaja, miksei sitten myös musiikkimaun?

 

Urheilijan aamupala

Paras aamupala urheilijalle – mikä se on? Tätä minulta usein kysytään niin salilla kuin netin syövereissäkin, kun tiedetään, että olen fitness-ekspertti, tai ainakin melkein. Olenhan nyt ainakin tällainen self-made-guru, vaikka en mikään ravintotieteilijä saati personal trainer olekaan. Mutta nykyaikanahan on helppo omaksua tietoa, kun sitä on netti pullollaan. Siten minustakin tuli, tietysti omien kokemusten kautta myös – asiantuntija.

Eli sanoisinpa nyt alkuun, että tärkeintä on, että aamupala tulee ylipäätään syötyä. Kahvikin on iha hyvä piristin, ei siitä ole haittaa, kunhan et useampaa kuppia juo. Sitten omat perusvaihtoehtoni ovat nämä perinteiset: kaurapuuro voisilmällä tai marjoilla, lasi maitoa; sitten hyvä ja protskurikkaampi setti on kananmuna tai pari, mieluiten keitettynä, sitten vähän esimerkiksi pähkinäsekoitusta. Ilman suolaa tietysti. Hedelmiä, kasviksia. Perinteikkäät einekset ovat niitä parhaita!

Mutta unohtakaa alkuunsa englantilainen breakfast. Pekonia, paistettuja munia ja mitä vielä, papuja? Ei hyvät ihmiset, eihän tuollaisella rasvamäärällä pääse mihinkään, tukitte vielä verisuonenne ja muutenkin olette huonoja ihmisiä, jos tuollaisia herkkuja aamulla syötte heti aamutuimaan. Kohtuus kaikessa.

Kukaan ei ole turvassa!

Voi kauhistus, mitä tulikaan tuossa äsken luettua. Täytyi oikein tulla tänne blogiin kirjoitamaan, kun oli niin ikävä juttu. Siis tuosta iltapäivälehdestä luin, että Raumalla, tuolla Länsi-suomen perukoilla siis, oli varastettu lompakko 6-vuotiaalta tytöltä. Siis 6-vuotiaalta pikkutytöltä!

Kyllä minä mieleni pahoitin, kun tuollaisesta luin. Sen vielä ymmärtää, että me aikuiset voimme joutua ryöstön uhriksi, mutta millainen ihminen varastaa kukkaron pieneltä koululaiselta pikaruokaravintolan pöydästä? Elääkö keskuudessamme moraalittomia barbaareja? Jutun mukaan kukkaro oli sitten löytynyt ilman siellä olleita rahoja jostain pusikosta.

Poliisi pyytää havaintoja. Mutta sanotaan myös, että tapaus tallentui valvontakameralle. No miksi ei sitä kuvaa sitten julkaista, jos kerran poliisi pyytää havaintoja! Ihme touhua. Kuvat pitkäkyntisistä lehteen, ei tuo Rauma nyt niin iso paikka ole, etteikö siellä kuvan perusteella tunnistettaisi rosmoja. Kyllä minua ihmetyttää tuo poliisin toiminta tässä tapauksessa. Ikään kuin halutaan ratkaista juttu, mutta ei sitten kuitenkaan. No juu, tämä oli tällainen tämä blogipostaus tänään. Ensi kerralla ehkä jotain positiivisempaa…

Maha täynnä

Oi että kun on maha taas täynnä. On niin tullut harrastettua tätä gourmet-ruokailua viime aikoina. Nyt tuli syötyä kukkoa viinissä eli coc au vin, ja hyvää oli. Ei ehkä ihan sieltä terveellisimmästä päästä, mutta ei sieltä pahimmastakaan. Ja kyytipoikana vähän viiniä.

Ei minulla kyllä huonoa omaatuntoa tule näistä mässäilyistäni mitä olen viime aikoina harjoittanut, sillä treenitahtini on kuitenkin niin kova. Tänään tein 10 kilometrin lenkin ja soutulaitteella painelin reilun tunnin vielä lisäksi. Kyllä siinä kukko alkaa maistua jo. Nyt sitten sitä sulatellaan tässä tietokoneen ääressä ja vähän blogaillaan. Ja luenhan minä muidenkin blogeja, ne ovat mielenkiintoista luettavaa. Paljon mielenkiintoisempaa kuin vaikkapa aikakauslehdet, sanoisin niin. EI minua kiinnosta kovin paljoa jotkut julkkisten hömpötykset, luen mieluummin tavallisten ihmisten asioista. Ja Suomessahan riittää näitä minun lempialojen blogeja, elikäs treenaus sekä ruokateeman blogeja. Joten kelpaa.

No niin, ei kai tässä tänään sen kummempia. Vielä teekupponen tähän perään ja sitten ehkä telkkaria katselemaan. Hei siis ensi kertaan, ja hyvää illan jatkoa teille sinne kotiruutujen äärelle.

Kokeiluja ruokapöydässä

Pysytäänpä tämä viikko ruokateemassa, kun viime postauksessa ehdittiin aloittaa. Elikäs olin puhumassa ruoanlaitosta. Nyt haluaisin tuoda esiin yhden teeman, ja se on kokeileminen keittiössä! Eli kannattaa kokeilla uusia juttuja, siinä oppii ja samalla ruoanlaitosta tulee kiva harrastus.

Esimerkiksi viime aikoina olen testaillut taitojani mm. etnisten ruokien parissa. Niidenkin joukosta löytyy paljon terveellisiä vaihtoehtoja. Lisäksi esimerkiksi aasialainen keittiö on erittäin hyvä vaikkapa kasvissyöjillekin. Koittakaapa, kasvisruokailijat, esimerkiksi intialaista palak paneeria, joka on pinaattinen ja juustoinen hieno ruoka.

Viimeisin kokeiluni oli kuitenkin seuraavanlainen: ostin marketin hyllyltä kokeilumielessä tuollaisen tölkin, jossa luki että pähkinälevitettä esim leivän päälle, mutta josta voi tehdä myös pihvejä! Kun tölkin avasi, niin pähkinätökötti oli aivan jäykkää, mutta sitten vasta ymmärsin, että niinhän sen pitikin olla. Purkki kuuluikin avata molemmista suunnista ja sitten tökätä pähkinämassa rullana ulos. Siitä oli sitten helppo viipaloida siivuja. Ei se kyllä leivän päällä maistunut. Mutta leivitettyinä siitä sai ihan ok makuisia pihvejä. Ihan hauskaa ruokaa siis tälläkin kertaa.

 

Ruokailulla huippukuntoon

Himourheilijalle on tärkeää pitää huolta myös ravinnosta. Proteiinia pitää tulla tarpeeksi, hyvät rasvat ovat terveellisiä, eivätkä ne hiilihydraatitkaan niin pahoja ole, kuin nykyään monesti annetaan ymmärtää. Hilareita kyllä treenaaja tarvitsee, niistä saa poweria. Ainakin minä sen koen niin, vuosien treenikokemuksella. Jos ei ole ruista ranteessa, ei myöskään juoksu kulje! Niin yksinkertaista se on.

Yritän tietysti syödä mahdollisimman terveellisesti, mutta olen samalla myös kokeilunhaluinen. Pyrin siihen, että syön myös aina ruokaa, joka minulle itselleni maittaa. Ei ole mitään järkeä irvistellä ruoan kanssa, kun siitä voi myös nauttia.

Joskus kuuntelin jonkun vanhemman lihaskimpun ohjeita siitä, kuinka hänellä on autonsa takakontissa säilykeruokaa, jota hän syö kylmänäkin. Kotona hän söi sitten jotain pakastevihanneksia. Ruokailu oli kuin matemaattinen suoritus, kalorit ja vitamiinit sisään, treeniä treenin päälle ja sitten lepoa. Tuo mies oli selvästikin alistanut kaiken treenilleen, eikä malttanut edes välittää ruoasta muuna kuin ”polttoaineena”. Kyllä ruoka saa maistua, sanon minä. Siksi tykkäänkin itsekseni kokkailla ja myös perheen parissa. Se on hieno harrastus.

Ranskalaisia muistoja

Aika jännää, että jäi tuo Ranskan matka niin vähälle huomiolle täällä blogissa. Ajatuksissani olin jo kirjoittanut monen monta postausta, mutta hädin tuskin olen teille mitään maininnut koko matkasta, rakkaat ja tunnolliset blogin lukijani. Tiedän että teitä lukijoita on hurja määrä, koska olen katsonut kävilaskuria. Kiva, että olen näin suosittu. Se motivoi myös pitämään näiden postauksien laadun taatulla korkealla tasolla!

Eli siis Pariisin muistoista piti kirjoittaa. Niin, kai ne jo muistoja ovat, vaikka eihän siitä kovin montaa viikkoa edes ole kun Montmartren katuja tallailtiin. Tosiaan tuli se Eiffel-tornikin nähtyä. Kauhiat jonot oli, ja aika pettymys, itse asiassa. Mutta se olikin matkan ainoa pettymys. Kyllä Pariisi on kaupunkien kaupunki, tyylikäs ja hieno, kansainvälinen ja samalla ah niin ranskalainen. Ja vain Ranskassa, tai sanotaanko vain Pariisissa patonki maistuu patongilta. Varsinainen kulinarismin kehto tuo Pariisi nimittäin.

Hienoja kahviloita on myös täynnä tämä taiteilijoidenkin asuttama kaupunki. Nykyään meno on myös todella monikulttuurista, varmastikin sadoista eri maista on tuohon sulatusuuniin ihmisiä muuttanut. Pariisi on hieno paikka.

Kovaa juoksutreeniä

Nyt on kova juoksutreeni taas tältä päivältä takana. Kympin kävin kipittämässä, ja ei tunnu missään. Sellaista viiden minuutin vauhtia painelin, kai se nyt tällaiseksi arkijuoksuksi riittää. Vaikka olenhan minä tietysti himourheilija, mutta sanottakoon, että ei nuo pitkät matkat ole minulle niitä kaikkein himottavimpia. Salitreeni on se, mistä minä eniten pidän. Kun kunnolla pääsee rautaa kiskomaan, niin että hiki lentää – silloin vasta olen elementissäni.

Mutta juu tosiaan, tänään heitettiin vähän pururataa ja kaupunkilenkkiä sekaisin, kun loppui tuo metsärata sen verran kesken, enkä viitsinyt kauhean montaa kertaa pyöriä samaa rataa! Joten siis kaupungin kaduilla ja asfaltilla painettiin menemään kaverin kanssa. Siinähän sitä sitten tuli maisemai katseltua ja vaikka mitä juteltua.

Ihan hyvää treeniä oli. Sykemittarin mukaan mentiin ihan hyvissä lukemissa, joten kesän treenaus on kyllä tuottanut tulosta meikäläisen juoksukuntoon. Äsken kävin kylmässä suihkussa ja nyt sitten proteiinipirtelöä tekemään ja sitten syömään iltapalkaksi hieman vähärasvaisia lihapullia ja tomaattikastiketta ja mitäs kaikkea, nam nam.