Musiikkia korville

Tänään ajattelin puhua rentoutumisesta musiikin keinoin. Musiikkihan on siitä hieno harrastus, että sitä on niin moneen lähtöön. Miksi pitäytyä vain yhdessä suosikissa tai genressä, kun voit kuunnella musiikkia mielentilan ja meingin mukaan? Siksi esimerkiksi minulla pumppaa tällä hetkellä salimusiikkina non-stoppina trancen klassikko Daruden Sandstorm.

Mutta kun treeni on päätöksessä ja on aika suunnata kotiin, en voi enää jatkaa samassa rytmissä. Laitan silloin soimaan jotain kevyttä, kuten Jukka Poikaa tai Barry Whiteä. Tai Jason Mrazia, joka on yksi suosikeistani. Jos olen vähän pahalla tuulella, muuten tuon pahan fiiliksen energiaksi kuuntelemalla Children of Bodomin ääriraskasta brutalisointia. Heidän viimeisin levynsäkin on niin kovaa mättöä, että siinä saavat pahat ajatuksetkin kyytiä, kun moshaat sen tahtiin.

Illalla voi sitte kotistereoihin laittaa jotain sellaista keskitason tapettimusiikkia, niin kuin vaikka U2:n myöhäistuotanto tai Juha Tapio. Mutta myös Tommi Läntinen on hyvä. Ette voi ainakaan väittää, ettenkö olisi kaikkiruokainen, eikö vain? Se on hyvä niin, vähän kuin ruokavalionkin on terrveyden kannalta syytä olla laaja, miksei sitten myös musiikkimaun?

 

Urheilijan aamupala

Paras aamupala urheilijalle – mikä se on? Tätä minulta usein kysytään niin salilla kuin netin syövereissäkin, kun tiedetään, että olen fitness-ekspertti, tai ainakin melkein. Olenhan nyt ainakin tällainen self-made-guru, vaikka en mikään ravintotieteilijä saati personal trainer olekaan. Mutta nykyaikanahan on helppo omaksua tietoa, kun sitä on netti pullollaan. Siten minustakin tuli, tietysti omien kokemusten kautta myös – asiantuntija.

Eli sanoisinpa nyt alkuun, että tärkeintä on, että aamupala tulee ylipäätään syötyä. Kahvikin on iha hyvä piristin, ei siitä ole haittaa, kunhan et useampaa kuppia juo. Sitten omat perusvaihtoehtoni ovat nämä perinteiset: kaurapuuro voisilmällä tai marjoilla, lasi maitoa; sitten hyvä ja protskurikkaampi setti on kananmuna tai pari, mieluiten keitettynä, sitten vähän esimerkiksi pähkinäsekoitusta. Ilman suolaa tietysti. Hedelmiä, kasviksia. Perinteikkäät einekset ovat niitä parhaita!

Mutta unohtakaa alkuunsa englantilainen breakfast. Pekonia, paistettuja munia ja mitä vielä, papuja? Ei hyvät ihmiset, eihän tuollaisella rasvamäärällä pääse mihinkään, tukitte vielä verisuonenne ja muutenkin olette huonoja ihmisiä, jos tuollaisia herkkuja aamulla syötte heti aamutuimaan. Kohtuus kaikessa.

Kukaan ei ole turvassa!

Voi kauhistus, mitä tulikaan tuossa äsken luettua. Täytyi oikein tulla tänne blogiin kirjoitamaan, kun oli niin ikävä juttu. Siis tuosta iltapäivälehdestä luin, että Raumalla, tuolla Länsi-suomen perukoilla siis, oli varastettu lompakko 6-vuotiaalta tytöltä. Siis 6-vuotiaalta pikkutytöltä!

Kyllä minä mieleni pahoitin, kun tuollaisesta luin. Sen vielä ymmärtää, että me aikuiset voimme joutua ryöstön uhriksi, mutta millainen ihminen varastaa kukkaron pieneltä koululaiselta pikaruokaravintolan pöydästä? Elääkö keskuudessamme moraalittomia barbaareja? Jutun mukaan kukkaro oli sitten löytynyt ilman siellä olleita rahoja jostain pusikosta.

Poliisi pyytää havaintoja. Mutta sanotaan myös, että tapaus tallentui valvontakameralle. No miksi ei sitä kuvaa sitten julkaista, jos kerran poliisi pyytää havaintoja! Ihme touhua. Kuvat pitkäkyntisistä lehteen, ei tuo Rauma nyt niin iso paikka ole, etteikö siellä kuvan perusteella tunnistettaisi rosmoja. Kyllä minua ihmetyttää tuo poliisin toiminta tässä tapauksessa. Ikään kuin halutaan ratkaista juttu, mutta ei sitten kuitenkaan. No juu, tämä oli tällainen tämä blogipostaus tänään. Ensi kerralla ehkä jotain positiivisempaa…

Maha täynnä

Oi että kun on maha taas täynnä. On niin tullut harrastettua tätä gourmet-ruokailua viime aikoina. Nyt tuli syötyä kukkoa viinissä eli coc au vin, ja hyvää oli. Ei ehkä ihan sieltä terveellisimmästä päästä, mutta ei sieltä pahimmastakaan. Ja kyytipoikana vähän viiniä.

Ei minulla kyllä huonoa omaatuntoa tule näistä mässäilyistäni mitä olen viime aikoina harjoittanut, sillä treenitahtini on kuitenkin niin kova. Tänään tein 10 kilometrin lenkin ja soutulaitteella painelin reilun tunnin vielä lisäksi. Kyllä siinä kukko alkaa maistua jo. Nyt sitten sitä sulatellaan tässä tietokoneen ääressä ja vähän blogaillaan. Ja luenhan minä muidenkin blogeja, ne ovat mielenkiintoista luettavaa. Paljon mielenkiintoisempaa kuin vaikkapa aikakauslehdet, sanoisin niin. EI minua kiinnosta kovin paljoa jotkut julkkisten hömpötykset, luen mieluummin tavallisten ihmisten asioista. Ja Suomessahan riittää näitä minun lempialojen blogeja, elikäs treenaus sekä ruokateeman blogeja. Joten kelpaa.

No niin, ei kai tässä tänään sen kummempia. Vielä teekupponen tähän perään ja sitten ehkä telkkaria katselemaan. Hei siis ensi kertaan, ja hyvää illan jatkoa teille sinne kotiruutujen äärelle.

Kokeiluja ruokapöydässä

Pysytäänpä tämä viikko ruokateemassa, kun viime postauksessa ehdittiin aloittaa. Elikäs olin puhumassa ruoanlaitosta. Nyt haluaisin tuoda esiin yhden teeman, ja se on kokeileminen keittiössä! Eli kannattaa kokeilla uusia juttuja, siinä oppii ja samalla ruoanlaitosta tulee kiva harrastus.

Esimerkiksi viime aikoina olen testaillut taitojani mm. etnisten ruokien parissa. Niidenkin joukosta löytyy paljon terveellisiä vaihtoehtoja. Lisäksi esimerkiksi aasialainen keittiö on erittäin hyvä vaikkapa kasvissyöjillekin. Koittakaapa, kasvisruokailijat, esimerkiksi intialaista palak paneeria, joka on pinaattinen ja juustoinen hieno ruoka.

Viimeisin kokeiluni oli kuitenkin seuraavanlainen: ostin marketin hyllyltä kokeilumielessä tuollaisen tölkin, jossa luki että pähkinälevitettä esim leivän päälle, mutta josta voi tehdä myös pihvejä! Kun tölkin avasi, niin pähkinätökötti oli aivan jäykkää, mutta sitten vasta ymmärsin, että niinhän sen pitikin olla. Purkki kuuluikin avata molemmista suunnista ja sitten tökätä pähkinämassa rullana ulos. Siitä oli sitten helppo viipaloida siivuja. Ei se kyllä leivän päällä maistunut. Mutta leivitettyinä siitä sai ihan ok makuisia pihvejä. Ihan hauskaa ruokaa siis tälläkin kertaa.

 

Ruokailulla huippukuntoon

Himourheilijalle on tärkeää pitää huolta myös ravinnosta. Proteiinia pitää tulla tarpeeksi, hyvät rasvat ovat terveellisiä, eivätkä ne hiilihydraatitkaan niin pahoja ole, kuin nykyään monesti annetaan ymmärtää. Hilareita kyllä treenaaja tarvitsee, niistä saa poweria. Ainakin minä sen koen niin, vuosien treenikokemuksella. Jos ei ole ruista ranteessa, ei myöskään juoksu kulje! Niin yksinkertaista se on.

Yritän tietysti syödä mahdollisimman terveellisesti, mutta olen samalla myös kokeilunhaluinen. Pyrin siihen, että syön myös aina ruokaa, joka minulle itselleni maittaa. Ei ole mitään järkeä irvistellä ruoan kanssa, kun siitä voi myös nauttia.

Joskus kuuntelin jonkun vanhemman lihaskimpun ohjeita siitä, kuinka hänellä on autonsa takakontissa säilykeruokaa, jota hän syö kylmänäkin. Kotona hän söi sitten jotain pakastevihanneksia. Ruokailu oli kuin matemaattinen suoritus, kalorit ja vitamiinit sisään, treeniä treenin päälle ja sitten lepoa. Tuo mies oli selvästikin alistanut kaiken treenilleen, eikä malttanut edes välittää ruoasta muuna kuin ”polttoaineena”. Kyllä ruoka saa maistua, sanon minä. Siksi tykkäänkin itsekseni kokkailla ja myös perheen parissa. Se on hieno harrastus.

Ranskalaisia muistoja

Aika jännää, että jäi tuo Ranskan matka niin vähälle huomiolle täällä blogissa. Ajatuksissani olin jo kirjoittanut monen monta postausta, mutta hädin tuskin olen teille mitään maininnut koko matkasta, rakkaat ja tunnolliset blogin lukijani. Tiedän että teitä lukijoita on hurja määrä, koska olen katsonut kävilaskuria. Kiva, että olen näin suosittu. Se motivoi myös pitämään näiden postauksien laadun taatulla korkealla tasolla!

Eli siis Pariisin muistoista piti kirjoittaa. Niin, kai ne jo muistoja ovat, vaikka eihän siitä kovin montaa viikkoa edes ole kun Montmartren katuja tallailtiin. Tosiaan tuli se Eiffel-tornikin nähtyä. Kauhiat jonot oli, ja aika pettymys, itse asiassa. Mutta se olikin matkan ainoa pettymys. Kyllä Pariisi on kaupunkien kaupunki, tyylikäs ja hieno, kansainvälinen ja samalla ah niin ranskalainen. Ja vain Ranskassa, tai sanotaanko vain Pariisissa patonki maistuu patongilta. Varsinainen kulinarismin kehto tuo Pariisi nimittäin.

Hienoja kahviloita on myös täynnä tämä taiteilijoidenkin asuttama kaupunki. Nykyään meno on myös todella monikulttuurista, varmastikin sadoista eri maista on tuohon sulatusuuniin ihmisiä muuttanut. Pariisi on hieno paikka.

Kovaa juoksutreeniä

Nyt on kova juoksutreeni taas tältä päivältä takana. Kympin kävin kipittämässä, ja ei tunnu missään. Sellaista viiden minuutin vauhtia painelin, kai se nyt tällaiseksi arkijuoksuksi riittää. Vaikka olenhan minä tietysti himourheilija, mutta sanottakoon, että ei nuo pitkät matkat ole minulle niitä kaikkein himottavimpia. Salitreeni on se, mistä minä eniten pidän. Kun kunnolla pääsee rautaa kiskomaan, niin että hiki lentää – silloin vasta olen elementissäni.

Mutta juu tosiaan, tänään heitettiin vähän pururataa ja kaupunkilenkkiä sekaisin, kun loppui tuo metsärata sen verran kesken, enkä viitsinyt kauhean montaa kertaa pyöriä samaa rataa! Joten siis kaupungin kaduilla ja asfaltilla painettiin menemään kaverin kanssa. Siinähän sitä sitten tuli maisemai katseltua ja vaikka mitä juteltua.

Ihan hyvää treeniä oli. Sykemittarin mukaan mentiin ihan hyvissä lukemissa, joten kesän treenaus on kyllä tuottanut tulosta meikäläisen juoksukuntoon. Äsken kävin kylmässä suihkussa ja nyt sitten proteiinipirtelöä tekemään ja sitten syömään iltapalkaksi hieman vähärasvaisia lihapullia ja tomaattikastiketta ja mitäs kaikkea, nam nam.

Mangot maistuu

manogTuli tuossa viimeksi puhuttua hyvistä hedelmistä, niin omistetaanpas tämä postaus hedelmien kuningattarelle, nimittäin mangolle. Mangohan kuuluu sumakkikasveihin, ja on trooppinen hedelmä. Se on kotoisin Aasiasta, ainakin Intiasta ja Myanmarin alueelta sitä on löytynyt ihan luonnostaan. Itse olisin yhdistänyt myös Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan mutta sinne ne kait on sitten istutettu ihmisen toimesta.

Mutta tietysti jo satoja vuosia sitten. Täällä Euroopassahan noin trooppinen laji ei kasva, ellei sitten jossain erityisissä kasvihuoneolosuhteissa ja ihan etelässä, tiedä häntä. Mango on periaatteessa aikamoinen sokeripommi, mutta siinähän on kuitenkin paljon kuitua ja vitamiineja, joten miksipäs en niitä söisi ja miksipä et söisi sinäkin? Vähän tyyriitähän ne ovat jos vertaa vaikka banaaniin tai edes persikkaan, mutta onhan tuo makukin aikalailla ylellisempi. Vai johtuuko fiilis vain siitä että mango on sen verran kalliimpi ja harvinaisempi täällä pohjosiessa, että sitä alkaa ikään kuin arvostaa itsessään sellaisena herkkuna?

Joka tapauksessa poimikaa tekin heviosastolta seuraavalla markettikäynnillä palanen tropiikkia, vetäkää mango huuleen, niin tulee suu makiaksi, sanoi naapurin vanha Kaarlo.

Treenit tauolle

ota omaa aikaaVaikka olenkin himourheilija isolla hoolla, en viime aikoina ole juuri treenipäivistäni kirjoitellut. Aivan viime viikkoina siihen on tosin syynsäkin, sillä varpaani on tällä hetkellä niin kipeä, etten pysty esimerkiksi juoksemaan. Käsitreeniä pystyn jonkin verran tekemään, mutta jotenkin tuo varpaan kolotus on ajanut minut lepotauolle.

Loukkasin varpaani pari viikkoa sitten viikonloppuna, en oikein edes huomannut miten siinä kävi, jotenkin se pallopelailun tuoksinassa sitten vääntyi tai nyrjähti. Voiko varvas nyrjähtää? En tiedä, mutta jotenkin kipeä se on. Joten juoksuhousut on nyt vähän aikaa nurkassa, ei auta itku markkinoilla, niin kuin sanotaan. Nyt tosin viime päivinä varvas on ollut sen verran parempi, että ehkä tässä vielä tämän viikon aikana kevyelle spurtille päästään kokeilemaan.

Ja ylävartalon treenin olen luvannut itselleni aloittaa hyvinkin pian. Koska salille en jaksa vaivautua, käytän käsipainoja ja teen pilates-tyyppistä ohjelmaa olohuoneen lattialla. Tämä on suunnitelmani lähipäiville. Sitä ennen lepoa, terveellistä ruokaa ja paljon hedelmiä. Tietysti, koska mangoja ja kiivejä oli alennuksessa kaupassa.