Pariisia odotellessa

pariiisiiLopulta syntyi sitten päätös loman kohteesta, ja klassikolla lähdettiin liikenteeseen, eli Hki – Pariisi – Hki ovat etapit ja koneen kyljessä lukeepi Air France. Minä en tuossa kuuluisassa kaupungissa ole velä päässyt käymään, joten odotukset on kovat. Biitsilomaa ei siis ole tiedossa, vaan jotain muuta, mutta johan sitä täällä koto-Suomen suvessakin on ehditty kesäsäistä nauttia.

Sellaista seikkaa olen miettinyt, että kuinka hyvin kaupunkilomaan saa yhdistettyä treeniaikataulut? Sehän tarvii jo etukäteen ymmärtää, että normaalia tiukkaa treeniä ei pysty lomalla vetämään, eikä se asiaan kuulukaan, sillä lomallehan mennään ensisijaisesti lomailemaan. Kaupunkiloma voi olla jonkinnäköinen aktiiviloma, ja tuleehan uudessa kaupungissa aina käveltyä aimot kilometrit ihan itsestäänkin, mutta himourheilijalle kunnon juoksulenkki tai salikäynti tekisi poikaa.

Mieheni on myöntynyt sen verran, että saan hänen puolestaan ottaa yhteisestä ajastamme kuntoiluuni reissun aikana yhden salipyrähdyksen ja pari pitkää lenkkiä, joten täytyy optimoida kaikki nyt. Täytyy ottaa siis selville hotellin läheltä kuntosali, jonne pääsee ilman kuukausikorttia piipahtamaan. Ehtiihän tässä vielä, matkaan on vielä tovi…

 

Pariisia odotellessaLopulta syntyi sitten päätös loman kohteesta, ja klassikolla lähdettiin liikenteeseen, eli Hki – Pariisi – Hki ovat etapit ja koneen kyljessä lukeepi Air France. Minä en tuossa kuuluisassa kaupungissa ole velä päässyt käymään, joten odotukset on kovat. Biitsilomaa ei siis ole tiedossa, vaan jotain muuta, mutta johan sitä täällä koto-Suomen suvessakin on ehditty kesäsäistä nauttia.Sellaista seikkaa olen miettinyt, että kuinka hyvin kaupunkilomaan saa yhdistettyä treeniaikataulut? Sehän tarvii jo etukäteen ymmärtää, että normaalia tiukkaa treeniä ei pysty lomalla vetämään, eikä se asiaan kuulukaan, sillä lomallehan mennään ensisijaisesti lomailemaan. Kaupunkiloma voi olla jonkinnäköinen aktiiviloma, ja tuleehan uudessa kaupungissa aina käveltyä aimot kilometrit ihan itsestäänkin, mutta himourheilijalle kunnon juoksulenkki tai salikäynti tekisi poikaa. Mieheni on myöntynyt sen verran, että saan hänen puolestaan ottaa yhteisestä ajastamme kuntoiluuni reissun aikana yhden salipyrähdyksen ja pari pitkää lenkkiä, joten täytyy optimoida kaikki nyt. Täytyy ottaa siis selville hotellin läheltä kuntosali, jonne pääsee ilman kuukausikorttia piipahtamaan. Ehtiihän tässä vielä, matkaan on vielä tovi…

 

Biitsimeiningit

biitsiNo nyt on saatukin sitten pari viikkoa arskaa taivaan täydeltä. Treenimotivaatiokaan ei ole ollut ihan täydessä terässä, kun veri vetää biitsille. Aika monena päivänä on nimittäin tullut käytyä loikoiltua rannalla, parempi kysymys olisikin: milloin en ole ollut rannalla?

Aivan pelkäksi loikoiluksi se ei ole myöskään mennyt, sillä rantalentopalloa on myöskin tullut pelattua aina silloin tällöin. Se onkin hyvää koko vartalon harjoittelua, ja auringonottaminenkin sujuu siinä ikään kuin sivussa. Rannalla kun hikoilee, niin monet juovat energiajuomaa tai muita sokeripommeja, itse luotan jääkylmään veteen, vaikka sanotaankin, että huoneenlämpöinen vesi olisi keholle parasta. Mikään ei voita kylmää juomaa biitsillä, joten minä en moisista neuvoista välitä.

Beach volley -sessioiden päätteeksihän voisi vetäistä myös kunnon palkkarin eli palautusjuoman, mutta toistaiseksi rantalentistä on alettu pelata vähän ex tempore, joten palkkarit on jääneet hankkimatta. Tarjontaahan tässä nykyään sillä rintamalla olisi, kun huomasin tuossa marketissa käydessäni jo mehuhyllylläkin pari vaihtoehtoa. Vähän tosin pelkään, että kun palautusjuoma tulee mehutehtaalta, niin ne laitetaan aina täyteen sokeria, kuinkas muuten.

Matkakuumetta

matkakuumeVaihteeksi iski taas matkakuume, olen kai siitä harvinainen ihminen, että minulle se pahin matkakärpäsen pistos tulee aina keskikesällä eikä suinkaan talvella vaikka niin lienee yleisempää. Se hyvä puoli tässä on, että liput tulee hankittua yleensä hyvissä ajoin, eikä viime tingassa, joten matkustaminen tulee yleensä halvemmaksi. Toisaalta jos kesällä ostaa talven liput, niin ajatukseen tulevasta lomasta ehtii jo tottua ja – kyllä vain, jopa vähän kyllästyä, niin hullulta kuin se tuntuukin.

Jollain tapaa olen ehkä kateellinenkin niille tuttavilleni, jotka keskellä pahinta loskasesonkia keksivät yhtäkkiä lähteä jonnekin, minne lie Malediiveille, tuntematta juuri edes kohdetta etukäteen. Minä taas olen sellainen etukäteen suunnittelija, katselen kaikki menot jo etukäteen netissä kun se on mahdollista. Joskus saan tästä kuulla kommenttejakin, tyyliin olenko lähdössä töihin vai lomalle, kun kaikki on niin tarkasti suunniteltua.

Vielä ei olla siis päätetty, mihin tänä vuonna voitaisiin lähteä ja mikä ajankohta olisi sopivin. Raha on tietysti myös yksi tekijä, millekään maailmanympärimatkallehan tässä ei ole varaa nyt eikä varmaan tulevaisuudessakaan. Ellei sitten onni käy. Vanha tuttu lottorivi on vetämässä :)

Kesää vai ei?

raejuustoMelkeinpä koko kesäkuu vierähti nopeasti, ei oikein ollut nimensä mukainen tuo kuukausi. Toukokuussahan saatin jo kovia helteitä ja moni varmasti – minä mukaanluettuna – odotti säiden jatkuvan kuuman trooppisissa tunnelmissa. Vähänpä tiedettiin! 

Urheilijallehan kesäkuun kelit ovat sopineet vallan mainiosti, hiukan viileämmässähän jaksaa juosta paremmin, itsekin usein suosin viileämpiä treenikelejä ja tykkään esimerkiksi juosta aamuvarhaisella tai myöhään illalla, kun aurinko jo alkaa laskea. Olen ehkä vähän erikoinen tapaus.

Tälle blogaukselle ei ollut sen kummempaa aihetta, ja tokkopa sitä aina tarviikaan olla niin tähdellistä sanottavaa. Paistelen juuri uusia perunoita pannulla ja kohta mukaan menevät sipulit, porkkanat paprikat ja chilit. Perunoissahan kestää, ja raakanahan en niitä suuhuni pistä! Nyt on joka tapauksessa tuoretta tavaraa kauppojen hyllyillä, joten kannattaa ehdottomasti ottaa kauden vihannekset käyttöön. Ja mitä lähemmäs syksyä ja ikäviä syyssateita tullaan, sitä paremmaksi käyvät kauppojen valikoimat, kun kaikkea on saatavilla kotimaisena. Tänään proteiinina pannulle päätyy varmana valintana taas hieman eilistä broilerinrintaa ja kokonaisuuden kruunaa raikas raejuusto: hyvää ja terveellistä.

Kesää vai ei?Melkeinpä koko kesäkuu vierähti nopeasti, ei oikein ollut nimensä mukainen tuo kuukausi. Toukokuussahan saatin jo kovia helteitä ja moni varmasti – minä mukaanluettuna – odotti säiden jatkuvan kuuman trooppisissa tunnelmissa. Vähänpä tiedettiin! Urheilijallehan kesäkuun kelit ovat sopineet vallan mainiosti, hiukan viileämmässähän jaksaa juosta paremmin, itsekin usein suosin viileämpiä treenikelejä ja tykkään esimerkiksi juosta aamuvarhaisella tai myöhään illalla, kun aurinko jo alkaa laskea. Olen ehkä vähän erikoinen tapaus. Tälle blogaukselle ei ollut sen kummempaa aihetta, ja tokkopa sitä aina tarviikaan olla niin tähdellistä sanottavaa. Paistelen juuri uusia perunoita pannulla ja kohta mukaan menevät sipulit, porkkanat paprikat ja chilit. Perunoissahan kestää, ja raakanahan en niitä suuhuni pistä! Nyt on joka tapauksessa tuoretta tavaraa kauppojen hyllyillä, joten kannattaa ehdottomasti ottaa kauden vihannekset käyttöön. Ja mitä lähemmäs syksyä ja ikäviä syyssateita tullaan, sitä paremmaksi käyvät kauppojen valikoimat, kun kaikkea on saatavilla kotimaisena. Tänään proteiinina pannulle päätyy varmana valintana taas hieman eilistä broilerinrintaa ja kokonaisuuden kruunaa raikas raejuusto: hyvää ja terveellistä.

 

Arjen koettelemuksia

Urheilijalle ja muillekin kuntotreenaajille pienet vaivat ovat tuttuja ja joskus ei ikävä kyllä isommiltakaan vammoilta vältytä. Juoksijoilla oireilevat polvet, saliharjoittelijoilla joutuvat useimmiten kädet ja olkapäät koetukselle. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että meikäläisen veti muutamaksi päiväksi sairaspetiin täällä aivan muunlainen sattumus täällä kotirintamalla.

Keitellessä lounaaksi täysjyväpastaa ja ruskistaessa kesäkurpitsaa (valkosipulin ja pippurin kera olen loihtinut näistä aiheista terveellisen ja maittavan kestosuosikin perheelle ja illallisvieraille, näin ohimennen sanoen) kävi niin, että onnistuin polttamaan sormeni. Enkä ainoastaan yhtä vaan kolme kappaletta, ja nyt on käsi siinä kunnossa, että sillä ei vähään aikaan askarrella yhtikäs mitään. Kämmen ei kaikeksi onneksi vaurioitunut sen kummemmin, mutta etu- ja keskisormen sekä nimettömän iho on tunnotonta ja punoittunutta.

Treenaaja kuitenkin keinot keksii, joten koska en ole malttanut olla jatkamatta kevyttä lihasharjoittelua, otinkin käsipainojen sijasta käyttöön rannepainot, joiden kanssa kelpaa voimistella. Jalkatreeniin sormien kunto ei tietystikään myöskään vaikuta. Joten lenkille tässä ollaankin lähdössä, läheltä löytyvä parin kilometrin lenkki metsän ympäri tulee juostua harva se päivä kolmesta kuuteen kierrosta. Ulos mars!

Muistakaa myös lepo!

Vaihteeksi taas niin kovaa treeniä takana, että pakko muistuttaa mieleensä vanha viisaus levon tärkeydestä. Joka päivä on hyvä liikkua, mutta jos treenaa joka päivä, niin kroppa kyllä antaa ennen pitkää vastalauseensa. Tällä hetkellä olen löytänyt ihanteellisen treenibalanssin, eli treenaan kovaa neljä päivää viikosta ja loput kolme päivää pyhitän levolle.

Ei ole myöskään merkityksetöntä se, miten tulee levättyä. Usein lepo (niin kuin muuten lomailukin) tulee tehtyä ikään kuin jännittyneenä, aina miettien arjen ongelmia tai työhön liittyviä kysymyksiä puolivillaisesti. Välillä tulee sellaisia päiviä, että tulee vedettyä jonkinlainen puolittainen treeni, joka ei oikeastaan kehitä lihaksia tai kuntoakaan, vaan oikeastaan vain rasittaa, sillä kovaa urheilua pitää aina seurata kunnon lepo. Kaikki tietävät, että lihakset tarvitsevat lepoa, mutta niinhän sitä kaipaa kokonaisvaltaisesti ihminen ylipäätäänkin. Se yleinen vireystilan muutos, jonka lepo saa aikaan, itseasiassa nostaa seuraavan päivän tehokkuutta aivan huimalla tavalla. Tämä on aivan tutkittu juttu.

Aamun kovan lenkin jälkeen olen nyt päättänyt viettää loppupäivän rauhallisemmissa merkeissä ihan vain netissä. Tätäkin kirjoitan pikkuläppärillä vaaka-asennosta sohvalta! Tähän päätän postaukseni täältä sohvan pohjalta levollisista tunnelmista, ensi kerralla taas vähän muihin aiheisiin.

Teholiikuntaa

tehoruoatViikko alavireistä suklaan popsimista on takana, joten nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni. Eli opiskelun ja tuntien vetämisen lisäksi täytyy saada liikettä niveliin. Tein itselleni viikoksi sellaisen ohjelman, että joka päivälle on erilaiset treeninsä. Tänään aloitin juoksemalla. Se on kuitenkin yksi parhaista tavoista polttaa kaloreita ja hyvä mennä heti asiaan. Huomenna menen spinningiin ja ylihuomenna ensin salille ja sitten uimaan. Loppuviikolle jää steppitunti ja sitten salsa, että saa vähän revitellä viikonlopun kunniaksi. Eiköhän näillä ala laiskuus ja kilot karisemaan!

En muuten lähes koskaan käytä julkisia kulkuvälineitä ja autoahan mulla ei olekaan, joten kävelen tai pyöräilen joka paikkaan. Tai juoksen. Hyötyliikunta on kätevä tapa säästää aikaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka menee autolla salille. Jos hyppäisi fillarin selkään niin olisi jo alkulämmittelyt tehty ja samalla säästyisi bensaa. Luontokin kiittää. Jos mulla on joku meno vaikkapa kirjastoon tai pankkiin niin vetäisen juoksutossut jalkaan ja lähden matkaan. Eipähän sitten erikseen tarvitse lähteä salille. Kätevää. En tiedä miksei ihmiset yleensä tee sitä.

Kerran juttelin yhden tyypin kanssa, joka oli pitkään toiminut pyörälähettinä. Tämä mies oli sitten laskeskellut päässään, että päivässä tulee aika paljon kilometrejä kasaan. Siitä hän sai idean lähteä reissuun ja tehdä sama kilometri määrä päivässä kuin mitä työpäivän aikana. Ajoi sitten Etelä-Amerikan eteläkärjestä Venezuelaan asti. Ajatella!

Nyt vielä viimeiset löhöilyt ja pelit uudella kasinosivustolla http://www.supertouko.com/, ja siitä sitten kohti rikkaampaa elämää (toivottavasti sananmukaisesti!).

Vilttejä ja suklaata

Varmaan olettekin jo huomanneet, että yleensä olen melko iloinen ja energinen. Mun on vaikea pysyä paikallaan tai vaipua pessimistisiin ajatuksiin. Mutta näinä päivinä olo on ollut vähän alavireinen. Kyllähän me naiset tiedetään, että alakuloisuus iskee kerran kuussa ja se on ihan normaalia, pitää vaan sinnitellä muutama päivä. Mutta ehkä mun kohdalla tässä on vielä se, että näinä päivinä voin niin pahoin, että en pysty edes harrastamaan liikuntaa. En vaikka yritän. Vedän kyllä omat tunnit ihan vaan periaatteesta, mutta paljon rauhallisemmalla otteella.

suklaaaaaMutta mulle liikunta on elämän eliksiiri ja kun en voi liikkua se vaan pahentaa mun olotilaa. Eli jos jo muutenkin näinä päivinä olen alavireinen, niin liikunnan puute ei auta siihen yhtään. Mutta kroppa ei suostu yhteistyöhön, joten minkäs teet. Anteeksi vaan miehet, että otan tämän aiheen puheeksi, mutta en ymmärrä miksi sen pitäisi olla joku tabu, kun naisia on meistä ihmisistä kuitenkin se 50% ja meille tämä on joka kuukausittaista elämää.

Muhun iskee kipu ja alakulo, mutta on niitäkin, jotka tulevat vihaisiksi, suorastaan äkkipikaisiksi. Aika haasteellista työelämän lisäksi parisuhteellekin, ellei sitten omaa jotain superymmärtäväistä kumppania. Ajatelkaapa, että joissain kulttuureissa nainen eristettiin niinä päivinä johonkin mökkiin, eikä hän saanut osallistua päivittäisiin askareisiin. Joku voisi ajatella, että hyi mitä syrjintää, mutta minä olisin kyllä ihan suosiolla eristyksessä kaikesta jossain pikkumökissä huopiin hautautuneena ja syömässä suklaata!

Koululiikunta, asenteet ja terveys kuntoon

koululiikuntaMoni epäliikunnalliseksi itsensä tunteva on syyttänyt asenteestaan koululiikuntaa. Itse nautin liikuntatunneista aina tosi paljon ja olin myös kilpailuhenkinen. Mutta onhan se totta, että asetelma ei ollut kovinkaan pedagoginen, kun luokan huippu-urheilijat alkoivat valitsemaan yksitellen jäseniä joukkueeseensa. Siinä jäivät lihavat tai muuten vaan epäsuositut viimeiseksi. Eivät he päässeet kokemaan minkäänlaista liikkumisen iloa, kun yrittivät pysytellä vaan kentän laidalla ja olla saamatta palloa päähänsä. Niinhän se on, että meitä on monenlaisia ja että koululiikunnassakin se pitäisi ottaa huomioon.

Se on kyllä tosi harmi, kun itsetunto piestään noin jo kouluiässä. Joku voi elää koko elämänsä siinä kuvitelmassa, että liikkuminen ei vaan ole “hänen juttunsa”. Ihan niin kuin liikkuminen ei olisi meidän kaikkien juttu! Meillä on kroppa, joka on tarkoitettu liikutettavaksi, ei tietokoneen näytön taakse (vaikka kasinopelejä tulee kyllä itsekin pelattua, viimeksi http://www.supermumin.com/…), koneita kuljettamaan tai sohvan pohjalle televisiota katsomaan. Sitten tulee isot laskut, kun ihmisiä aletaan vanhalla iällä – vaikka toisaalta joka päivä nuorempina – kuntouttamaan ties mistä liikuntaelinsairauksista, jotka olisivat olleet täysin ennaltaehkäistävissä, jos ihmiset vaan eläisivät normaalia elämää eli käyttäisivät kehoaan.

Siinä mielessä tama koululiikuntakysymys on mun mielestä todella olennainen. Kun lapsia innostetaan liikkumaan ja löytämään myös sen ilo, niin sekä terveysongelmat pienenevät että terveydenhoitokulut laskevat!

Keho – ystävä vai vihollinen?

kehonrakentajaNyt on takana rankka opiskelujakso. On ollut pakko puristaa intoa tentteihin opiskelemalla vielä koulupäivän jälkeenkin. Onneksi näissä tapauksissa saan aina jonkun tuuraamaan tuntejani, vaikka yritänkin aina mahdollisuuksien rajoissa vetää ne itse. Mutta vuorokaudessa on vaan 24 tuntia!

Uskomatonta miten tama opiskelu heti tuntuu kropassa. Kun liikunta jää vähän vähemmälle ja pitää päntätä aamusta iltaan istuma-asennossa, niin heti alkaa joka paikkaa kolottaa. En ymmärrä miten joku voi kaiken aikaa elää liikkumatta! Se on varmaan vaan tietämättömyyttä siitä, miten paljon parempi olo on kun keho on kunnossa. Silloin kropasta tulee kumppani, joka auttaa elämään hyvää elämää, eikä taakka, joka estää vaikkapa istumasta lattialle tai kumartumasta solmimaan kengännauhat.

Mulla on ihan nuoriakin kavereita, jotka ei liiku ollenkaan. Ne on tottuneet sellaiseen oloon, eikä edes tiedä millaiselta toisenlainen tuntuisi. Olen yrittänyt kyllä innostaa heitäkin liikkumaan, mutta jotenkin kai niiden mielestä urheilu on yksinkertaisten hommaa. Ihan kuin se olisi intellektuelleille liian tavanomaista. Tällaisiin mielipiteisiin olen joskus törmännyt. Joskus mun tunneille on tullut ihmisiä, jotka tulevat myöhemmin kiittämään, että miten he ovat löytäneen liikkumisen ilon. Moni on kokenut olevansa jotenkin epäliikunnallinen, vääränlainen liikkumaan. No sehän on tietysti ihan tyhmä ajatus, silla kaikkea oppii, eikä kenenkään toisaalta tarvitse tulla maailmanmestariksi nauttiessaan liikkumisesta tai parantaakseen elämänlaatuaan.