Mangot maistuu

manogTuli tuossa viimeksi puhuttua hyvistä hedelmistä, niin omistetaanpas tämä postaus hedelmien kuningattarelle, nimittäin mangolle. Mangohan kuuluu sumakkikasveihin, ja on trooppinen hedelmä. Se on kotoisin Aasiasta, ainakin Intiasta ja Myanmarin alueelta sitä on löytynyt ihan luonnostaan. Itse olisin yhdistänyt myös Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan mutta sinne ne kait on sitten istutettu ihmisen toimesta.

Mutta tietysti jo satoja vuosia sitten. Täällä Euroopassahan noin trooppinen laji ei kasva, ellei sitten jossain erityisissä kasvihuoneolosuhteissa ja ihan etelässä, tiedä häntä. Mango on periaatteessa aikamoinen sokeripommi, mutta siinähän on kuitenkin paljon kuitua ja vitamiineja, joten miksipäs en niitä söisi ja miksipä et söisi sinäkin? Vähän tyyriitähän ne ovat jos vertaa vaikka banaaniin tai edes persikkaan, mutta onhan tuo makukin aikalailla ylellisempi. Vai johtuuko fiilis vain siitä että mango on sen verran kalliimpi ja harvinaisempi täällä pohjosiessa, että sitä alkaa ikään kuin arvostaa itsessään sellaisena herkkuna?

Joka tapauksessa poimikaa tekin heviosastolta seuraavalla markettikäynnillä palanen tropiikkia, vetäkää mango huuleen, niin tulee suu makiaksi, sanoi naapurin vanha Kaarlo.

Treenit tauolle

ota omaa aikaaVaikka olenkin himourheilija isolla hoolla, en viime aikoina ole juuri treenipäivistäni kirjoitellut. Aivan viime viikkoina siihen on tosin syynsäkin, sillä varpaani on tällä hetkellä niin kipeä, etten pysty esimerkiksi juoksemaan. Käsitreeniä pystyn jonkin verran tekemään, mutta jotenkin tuo varpaan kolotus on ajanut minut lepotauolle.

Loukkasin varpaani pari viikkoa sitten viikonloppuna, en oikein edes huomannut miten siinä kävi, jotenkin se pallopelailun tuoksinassa sitten vääntyi tai nyrjähti. Voiko varvas nyrjähtää? En tiedä, mutta jotenkin kipeä se on. Joten juoksuhousut on nyt vähän aikaa nurkassa, ei auta itku markkinoilla, niin kuin sanotaan. Nyt tosin viime päivinä varvas on ollut sen verran parempi, että ehkä tässä vielä tämän viikon aikana kevyelle spurtille päästään kokeilemaan.

Ja ylävartalon treenin olen luvannut itselleni aloittaa hyvinkin pian. Koska salille en jaksa vaivautua, käytän käsipainoja ja teen pilates-tyyppistä ohjelmaa olohuoneen lattialla. Tämä on suunnitelmani lähipäiville. Sitä ennen lepoa, terveellistä ruokaa ja paljon hedelmiä. Tietysti, koska mangoja ja kiivejä oli alennuksessa kaupassa.

Lihamukien kaupunki

lihamukiEräs hyvistä ystävistäni muuttaa Lahteen. Lahteen? Mitä Lahdessa on, en tiedä. En ole koskaan käynyt Lahdessa. Tiedän sieltä ainoastaan yhden asian, kuuluisan ”lihamukin”. Jos ette siis tienneet, lihamukissa on kyse kokismukista, joka on täytetty kebab-lihalla. Herkullisen kuuloista, eikö totta?

Mutta riittääkö se turistinähtävyydeksi samaan tyyliin kuin mustamakkara Tampereella? En tiedä, mutta mustanmakkaran kohdalla on ihan oikeasti niin, että tamperelaiset sitä kovasti kaipailevat, silloin kun ovat Mansesta pois. Lihamukin sen sijaan saa tehtyä jos on muki ja lihaa. Vai onko tässä lahtelaisessa keksinnössä sittenkin jotain enemmän, ja jos on, niin mikä on tämä ”puuttuva elementti”? Olisiko jopa niin, että lihamukin voi nauttia ainoastaan Lahden maisemissa?

Tiesittekö muuten, että lihamukeista on Lahdessa pidetty oikein kansainvälinen kilpailu. En tosin tiedä, oliko mukana oikeasti kansainvälisiä yrittäjiä siinä merkityksessä, että olisivat tulleet Suomeen lihamukikisan takia. Mutta on se silti sen verran uniikki juttu, että en ole itse ainakaan koskaan törmännyt lihamukiin, vaikka olen ympäri Suomea matkaillutkin. Paitsi Lahdessa.

Mieli muuttuu

cheekMikäs ihmisen mielessä oikein on, kun se voi niin yhtäkkiä muuttua. Ja mitä tiukempi mielipide ja mitä tiukempaan juurtunut, niin sitä helpommin sen voikin lopulta heittää romukoppaan? Siitä kai on kyse, että mielipiteistä pidetään kiinni pohtimatta niiden sisältöä – kun on kerran valinnut olla jotain mieltä, sitä pysyy kannassaan vaikka hamaan loppuun asti, ellei jotain yllättävää satu.

Minun kohdallani kävi juuri näin musiikkiartisti Cheekin kohdalla. Olen pitänyt häntä aina aika mitäänsanomattomana artistina, ja kuten tuosta alempaa voi lukea, minä vähän suutahdin tuota ihmeen hypetystä, mikä hänen stadionkonserttiensa ympärillä oli. No, sen jälkeen kun avauduin aiheesta, aloin vähän soitella netin palvelujen kautta hänen musaansa, ja pikku hiljaa, kuin syöpäläinen ruumiiseen, asettui Cheekin musiikki sieluuni. Pysyvästi.

Nyt saliharjoittelun musiikkinani eli salisountrackina soi Cheekin tuotanto englanninkielisestä alkupään kamasta (Human & Beast -levy vuodelta 2001) aina uusimpiin hittisinkkuihin (Äärirajoilla, Timantit on ikuisia) asti. Kun pumppaan rautaa tai juoksen lenkkiä, ”korvalappustereoissani” (niin kuin ennen vanhaan sanottiin) soi nyt tämä lahtelainen artisti.

Keekki-hysteriaa

Minua kyllä tuossa viime viikolla ihmetytti tämä Cheek-hysteria. Joku tyyppi vetää kaksi isoa keikkaa ja koko sanomalehdistö ja telkkarikanavatkin ovat ihan pähkinöinä. Mitä ihmeellistä tuossa nyt on, rahalla markkinoitua, pintakiillotettua popmusiikkia, jota esittää jätkä, jota miehet kadehtii ja naiset ihailee. Siinä kaikki.

Mutta iltapäivälehtien otsikoista oli näiden keikkojen aikana noin 75 prosenttia pelkkää Keekkiä. Keekki sitä ja tätä, Keekki julkkisten tunnelmissa, Keekin näköiskisa, Keekki itki lavalla, Keekki Keekki Keekki. No, yksi juttu on varma. Tästä ei Keekki ainakaan nouse enää ylöspäin. Nyt on medialtakin pussit tyhjät kun on hehkutettu artistia niin urakalla, että toimituksessa on oikein hikoiltu. Ennen vanhaan oli bändeillä ja esiintyjillä omia fanikerhojaan ja sen sellaista, vähän niin kuin Kiss Army, jonka jäsenet diggailivat siis Kiss-bändiä. Sellaiselta fanikerholta tämä Suomen lehdistö, tuo ”tärkein ja suurin lehti” Helsingin Sanomat mukaan lukien, alkoi tuossa viime viikolla näyttää kun hehkuttivat tuota Cheekkiä.

Älkää luulko, että minulla olisi jotain tätä Keekkiä vastaan, ei suinkaan. Mutta joku roti tähän touhuun, koska tuo uutisointi oli nyt sitä kaliiperia niin kuin lentävä lautanen olisi laskeutunut stadionille…

 

Tauolta palaillaan

Anteeksi kaikki rakkaat lukijani, blogini on ollut nyt vähän aikaa tauolla. Ranskassakin siis lomailtiin ja sieltä ehdittiin jo palailla aikaa sitten. Sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista, joten blogin kirjoittelu on jäänyt siinä kaikessa rytäkässä. Ehkä tämä taas tästä lähtee.

Syksy on nyt vääjäämättömästi täällä. Vettä sataa ämpärikaupalla ja kylmä on kuin pakasteosastolla. Suomi omassa elementissään, niin sanoakseni. Ei ne helteet, mitä tänä kesänä koettiin, kuulu suomeen. Se oli poikkeustila. Ilmastonmuutos ja sitä rataa. Kyllä suomalainen on onnellisimmillaan kunnon räntäsateessa. Minäkin kun olen himourheilija, niin tykkään juosta tuolla metikössä syksyisin kun on viileä niin kroppakin pysyy viileänä ja on kiva hengitellä kunnolla raikasta ilmaa.

Olen viime aikoina miettinyt, pitäisikö tästä blogista tehdä enemmän treeniblogi vai sittenkin vain tällainen arkiblogi, johon kirjoittelen mitä sattuu. Taidan kirjoitella vähän molemmista. Usein sitä on kuitenkin sellaistakin juttua, mikä ei suoranaisesti kosketa urheilua, mutta josta tekee mieli kirjoitella, eikö niin? Ensi kertaan siis, rakkaat lukijani.

 

Au revoir, Finland!

au revoirKoska mieheni ei ole maailman käytännöllisimpiä ja aikaansaavia ihmisiä, hän oli hankkinut lennon, joka ei ollutkaan suora. Piti olla halvin mahdollinen, mutta mitä järkeä on kuluttaa yhteensä kahdeksan tuntia lentoihin ja lentokenttäodotteluun…Tästä saimme pienen riidan aikaiseksi, mutta nyt kaikki on jo hyvin.

Joka tapauksessa Pariisi odottaa vielä matkalaisia, sillä olemme nyt Köpiksen eli Kööpenhaminan kentällä odottelemassa jatkoa Pariisin. Tulihan tässä vähän turhaa lenkkiä, mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Mies katselee kirjoja ja lehtiä putiikissa ja minä päätin ottaa ilon irti lentokentän ilmaisesta netistä. Lentokentällä oli myös mainioita ruokapaikkoja, tosin kalliita niin kuin kaikki lentokenttien ravintolat ovat. Söimme ihanaa aasialaista fuusiotyylistä keittoa, jossa oli kiinalaisia vihanneksia ja japanilaisia makuja. En tiedä maistuisiko moinen sekoitus itse kiinalaisille tai japanilaisille, mutta minulle maistui oikein hyvin ja samaa mieltä oli miehenikin.

No niin, ensimmäinen kuulutus lähtöportille tuli siinä. Minä kun luulin että ehdin ongelmitta vielä muutamat sähköpostitkin kirjoittelemaan, mutta enpä taida ehtiä, sillä vielä pitäisi ehtiä ostaa jatkolennolle vielä sellainen ilmatyyny. Au revoir!

Matka lähestyy

parisiintulossaNo niin, viimeinkin huomenna päästään siis matkaan, eli kohteena Helsinki-Vantaa ja sieltä nokka kohti Ranskaa. Pariisi, here we come! Tiedossa on siis kaupunkiloma, kauniita bulevardeja ja historiallisia paikkoja, museoita ja aurinkoisia maisemia.

Toivottavasti kelit todellakin ovat aurinkoiset, eli jos samanlaiset säät olisi Ranskassa kuin nyt on ollut Suomessa, niin kaikki olisi alright. Tai miten se ranskaksi sanotaankaan? Byää, en osaa, vaikka olen kieltä opiskellut lukiossa aikanaan jonkin verran. Matkaan lähtevät kuin lähtevätkin myös tennarit, joten toivotaan, että jossain välissä ehtisin lenkille Seinen rannalle. Mieheni on lupautunut lähtemään kirittäjäksi, jos muilta lomailuiltaan kerkeää. Hän on muotifriikki, joten hän viettänee ison osan ajasta ranskalaisen muodin erikoisliikkeissä. Hänellä on jo ennestään ainakin neljät ranskalaiset nahkakengät, ja jos yhtään osaan ennustaa, niin matkan jälkeen niitä on ainakin viidet.

Rahaahan tässä tulee kulumaan, mutta onhan se niinkin, ettei ihminen voi koko elämäänsä penniä venyttäen voi elää. Pitää osata nauttia ja kulutus, ostokset – ja matkat tietystikin – ja ne kalliit ranskalaiset nahkakengätkin tuovat sitä jotain ekstraa elämään!

Pariisia odotellessa

pariiisiiLopulta syntyi sitten päätös loman kohteesta, ja klassikolla lähdettiin liikenteeseen, eli Hki – Pariisi – Hki ovat etapit ja koneen kyljessä lukeepi Air France. Minä en tuossa kuuluisassa kaupungissa ole velä päässyt käymään, joten odotukset on kovat. Biitsilomaa ei siis ole tiedossa, vaan jotain muuta, mutta johan sitä täällä koto-Suomen suvessakin on ehditty kesäsäistä nauttia.

Sellaista seikkaa olen miettinyt, että kuinka hyvin kaupunkilomaan saa yhdistettyä treeniaikataulut? Sehän tarvii jo etukäteen ymmärtää, että normaalia tiukkaa treeniä ei pysty lomalla vetämään, eikä se asiaan kuulukaan, sillä lomallehan mennään ensisijaisesti lomailemaan. Kaupunkiloma voi olla jonkinnäköinen aktiiviloma, ja tuleehan uudessa kaupungissa aina käveltyä aimot kilometrit ihan itsestäänkin, mutta himourheilijalle kunnon juoksulenkki tai salikäynti tekisi poikaa.

Mieheni on myöntynyt sen verran, että saan hänen puolestaan ottaa yhteisestä ajastamme kuntoiluuni reissun aikana yhden salipyrähdyksen ja pari pitkää lenkkiä, joten täytyy optimoida kaikki nyt. Täytyy ottaa siis selville hotellin läheltä kuntosali, jonne pääsee ilman kuukausikorttia piipahtamaan. Ehtiihän tässä vielä, matkaan on vielä tovi…

 

Pariisia odotellessaLopulta syntyi sitten päätös loman kohteesta, ja klassikolla lähdettiin liikenteeseen, eli Hki – Pariisi – Hki ovat etapit ja koneen kyljessä lukeepi Air France. Minä en tuossa kuuluisassa kaupungissa ole velä päässyt käymään, joten odotukset on kovat. Biitsilomaa ei siis ole tiedossa, vaan jotain muuta, mutta johan sitä täällä koto-Suomen suvessakin on ehditty kesäsäistä nauttia.Sellaista seikkaa olen miettinyt, että kuinka hyvin kaupunkilomaan saa yhdistettyä treeniaikataulut? Sehän tarvii jo etukäteen ymmärtää, että normaalia tiukkaa treeniä ei pysty lomalla vetämään, eikä se asiaan kuulukaan, sillä lomallehan mennään ensisijaisesti lomailemaan. Kaupunkiloma voi olla jonkinnäköinen aktiiviloma, ja tuleehan uudessa kaupungissa aina käveltyä aimot kilometrit ihan itsestäänkin, mutta himourheilijalle kunnon juoksulenkki tai salikäynti tekisi poikaa. Mieheni on myöntynyt sen verran, että saan hänen puolestaan ottaa yhteisestä ajastamme kuntoiluuni reissun aikana yhden salipyrähdyksen ja pari pitkää lenkkiä, joten täytyy optimoida kaikki nyt. Täytyy ottaa siis selville hotellin läheltä kuntosali, jonne pääsee ilman kuukausikorttia piipahtamaan. Ehtiihän tässä vielä, matkaan on vielä tovi…

 

Biitsimeiningit

biitsiNo nyt on saatukin sitten pari viikkoa arskaa taivaan täydeltä. Treenimotivaatiokaan ei ole ollut ihan täydessä terässä, kun veri vetää biitsille. Aika monena päivänä on nimittäin tullut käytyä loikoiltua rannalla, parempi kysymys olisikin: milloin en ole ollut rannalla?

Aivan pelkäksi loikoiluksi se ei ole myöskään mennyt, sillä rantalentopalloa on myöskin tullut pelattua aina silloin tällöin. Se onkin hyvää koko vartalon harjoittelua, ja auringonottaminenkin sujuu siinä ikään kuin sivussa. Rannalla kun hikoilee, niin monet juovat energiajuomaa tai muita sokeripommeja, itse luotan jääkylmään veteen, vaikka sanotaankin, että huoneenlämpöinen vesi olisi keholle parasta. Mikään ei voita kylmää juomaa biitsillä, joten minä en moisista neuvoista välitä.

Beach volley -sessioiden päätteeksihän voisi vetäistä myös kunnon palkkarin eli palautusjuoman, mutta toistaiseksi rantalentistä on alettu pelata vähän ex tempore, joten palkkarit on jääneet hankkimatta. Tarjontaahan tässä nykyään sillä rintamalla olisi, kun huomasin tuossa marketissa käydessäni jo mehuhyllylläkin pari vaihtoehtoa. Vähän tosin pelkään, että kun palautusjuoma tulee mehutehtaalta, niin ne laitetaan aina täyteen sokeria, kuinkas muuten.