Elintarvikkeet ja vastuullisuus - mitäs se nyt oikein tarkoittaakaan?

Projektipäällikkö Johanna Tanhuanpää

Kestävän kehityksen mukainen tuotanto ja kulutus tarkoittaa sitä, ettei resursseja tuhlata loppuun eikä elinympäristöä tuhota. Kestävä kehitys ei tarkoita kieltäytymistä kulutuksesta ja talouskasvusta , vaan sen toteuttamista vastuullisella tavalla. Kestävän kehityksen määritelmään pohjautuen elintarvikeketjun vastuullisuuden osa-alueita voidaan katsoa olevan ympäristö, paikallisuus, eläinten hyvinvointi, työhyvinvointi, ravitsemus, tuoteturvallisuus ja taloudellinen vastuu. Koko vastuullisuuden paletin hallitseminen saattaa tuntua haasteelliselta, eivätkä pelkät vastuullisuuden määritelmät elintarvikeyritystä sen paremmin kuin kuluttajaakaan pidemmän päälle lämmitä. Pitäisi tietää, mitkä ovat käytännön vaihtoehdot, jos vastuullista halutaan tuottaa tai ostaa. Seuraavassa on käyty läpi muutamia vaihtoehtoja siihen, mitä vastuullinen voisi elintarvikkeiden osalta tarkoittaa.

Luomutuotteet

Luomutuotteet ovat “helppo” lähtökohta pohdittaessa vastuullisuusvaihtoehtoja käytännössä, koska luomulle on olemassa selkeä määritelmä ja kriteerit, joiden toteutumista valvotaan. Luomulle on olemassa viralliset merkit, joten kuluttajat tunnistavat tuotteet helposti luomuksi. Luomukaan ei kuitenkaan aina ja yksiselitteisesti ole vastuullisin vaihtoehto. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että luomutuotteet ovat EU:n virallisen linjan mukaisesti “hyvää luonnolle, hyvää sinulle”, mutta ympäristömyötäisyys verrattuna tavanomaisesti tuotettuihin vaihtelee tuotteiden, tuoteryhmien, kasvuolosuhteiden ja kasvukausienkin välillä. Myös tutkimustulokset luomun terveyshyödyistä verrattuna tavanomaisesti tuotettuun ovat ristiriitaisia. Eläinten parempi hyvinvointi lienee selvimpiä plussapuolia luomun vastuullisuudelle.

Reilun kaupan tuotteet

Luomun tavoin myös Reilun kaupan tuotannolle on olemassa selkeät kriteerit ja määritelmä, ja kuluttajat tunnistavat jo varsin hyvin Reilun kaupan merkin pakkauksista. Reilu kauppa liittyy pääasiassa kestävän kehityksen sosiaalisiin ja taloudellisiin ulottuvuuksiin, taaten kehitysmaiden tuottajille tietyn takuuhinnan tuotteista ja parantaen näin kehitysmaiden tuottajien ja maataloustyöntekijöiden asemaa. Reilun kaupan kriteerit sisältävät kuitenkin myös ympäristökriteerejä, jotka edellyttävät ympäristön suojelua ja kannustavat mahdollisimman luonnonmukaiseen viljelyyn.

Ympäristömerkityt tuotteet

Viralliset ympäristömerkit kertovat tuotteen todennetusti kuormittavan ympäristöä vähemmän verrattuna tavalliseen tuotteeseen. Kyse on siis esimerkiksi siitä, että valmistuksessa on käytetty vähemmän raaka-aineita tai energiaa tai että siitä aiheutuu vähemmän päästöjä. Tunnetuimpia ja luotetuimpia ympäristömerkkejä ovat viralliset EU:n ympäristömerkki ja pohjoismainen ympäristömerkki eli Joutsenmerkki. Kumpikaan ei tällä hetkellä koske elintarvikkeita - tosin Joutsenmerkkiin on kaavailtu kriteeristöä elintarvikkeille.

On olemassa myös useita johonkin tiettyyn asiaan liittyviä ympäristömerkkejä, esimerkiksi Marine Stewardship Councilin (MSC) vastuullista kalastusta ja kalankasvatusta koskeva merkki ja Rainforest Alliancen merkki, joka kertoo tuotteen vastuullisesta tuottamisesta sademetsäalueella. Merkit takaavat yleensä yhden tietyn vastuullisuuden osa-alueen toteutumisen, jolloin kuluttajan tehtäväksi jää valita omien arvostustensa pohjalta, mikä on tärkeää.

Oma alati kasvava lukunsa ovat erilaiset hiili- ja vesijalanjälkimerkit. Kenttä on villi, koska vielä tällä hetkellä ei ole olemassa kansainvälisiä yhteisesti hyväksyttyjä standardeja hiili- ja vesijalanjälkimerkkien laskemiseen. Standardoimistyö on meneillään, mutta vielä tällä hetkellä merkejä ei valvo eikä sääntele mikään yleisesti hyväksytty taho, ne eivät ole keskenään vertailukelpoisia, eivätkä niiden laskentaperusteet ole kuluttajille yleensä selviä.

Lähellä tuotetut tuotteet

Lähiruualla ei ole virallista määritelmää, mutta sen voidaan tulkita olevan ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä. Lähiruualle ei myöskään ole olemassa yhtä yleistä merkkiä eikä sen valvontaa, mikä osaltaan hankaloittaa kuluttajan mahdollisuuksia tunnistaa lähiruoka. Lähiruuan myötä alueellinen ruokaperinne säilyy, yhteydet tuottajan ja kuluttajan välillä ovat mahdollisia, lisäaineiden tarve vähenee, ruoka on tuoretta ja tietysti lähiruoka työllistää ja tukee paikallisia elinkeinoja. Ympäristömyötäisyyden osalta voidaan todeta, että lähiruoan kuljetusmatkat ovat lyhyitä, mikä vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja pakkausmateriaaleja ehkä tarvitaan vähemmän. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että kuljetukset ja pakkaukset eivät yleensä näyttele kaikkein mittavinta osaa elintarvikkeiden koko elinkaaren aikaisessa ympäristökuormituksessa, vaan alkutuotanto. Lähiruoka ei siis yksiselitteisesti ole ympäristömyötäisempää kuin kauempana tuotettu, mutta sen myönteinen vaikutus oman alueensa sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen on melko kiistaton.

Sesonginmukaiset ja vastuullisesti valitut tuotteet

Suomalaisessa tutkimuksessa on todettu, että kuluttajan päivän aikana syömä ruoka voi vastata puolta koko hänen kulutuksensa vesistöä rehevöittävästä vaikutuksesta ja vajaata 20% koko hänen kulutuksensa ilmastovaikutuksesta. Ympäristön kannalta ruokavalinnoilla on siis todellakin väliä, ja yksittäiselle kuluttajalle yksi tehokkaimmista tavoista vähentää ympäristökuormitustaan onkin juuri kiinnittää huomiota ruokavalintoihin. Kriittisimmiksi kohdiksi on tutkimuksissa todettu naudanliha, maito ja juusto, muut lihat (sian- ja broilerinliha) sekä kasvihuonevihannekset. Siispä kuluttaja, joka haluaa hillitä ruokansa ympäristövaikutuksia valitsee lautaselleen sesonginmukaisia kasviksia ja hedelmiä sekä hillitysti eläinperäisiä proteiineja.